Äitini on valmistanut raparperipaistosta joka kesä niin kauan kuin saatan muistaa. Minäkin olen tehnyt niin siitä asti, kun perustin ensimmäisen oman kotini. Kun kesän ensimmäiset vihreät varret muhivat tuoksuen uunissa, mieleen läikähtää muistamisen onni. Äiti esiliinassaan nostamassa uunivuokaa pöytään, perheen leppeä kesätunnelma.
Kun tarjoilen raparperipaistosta, tunnen olevani osa tarinaa. Siirrän kokemaani hyvää eteenpäin. Kuvittelen miten jotakin eletystä välittyy toistenkin koettavaksi.
Emme voi tietää etukäteen, mistä syntyy elinikäisiä, kantavia muistoja. Miten pienistä asioista voikaan koostua arvokas arki. Yksinkertaiset rutiinit tuovat hyvää tekeviä rytmejä: viikkosiivous, aamukahvin keittäminen, viikonvaihteen kauppareissu, pyhäpäivän lepo. Joistakin asioista syntyy aikaa myöten rakkaita perinteitä.
Tässä on äitini raparperipaistoksen ohje. Toivon että se ilahduttaa sinua. Luodaan uusia tarinoita.
Äidin raparperipaistos
n. 750 g pilkottuja raparperinvarsia1 dl sokeria
75 g sulatettua voita
2 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
kanelia
1rkl siirappia
Kuori raparperit, paloittele ja asettele uunivuokaan. Ripota päälle desi sokeria. Sulata voi ja lisää siihen sokeri, kaurahiutaleet ja kanelia maun mukaan. Levitä seos varovasti raparperien päälle. Valuta vielä siirappia kaiken päälle. Paista 180 asteessa 20-30 minuuttia. Nauti lämpimänä vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.
Raparperin kirpeys leppyy uunissa
Raparperi on kotoisin Itä-Aasiasta. Euroopassa sitä alettiin viljellä vasta 1700-luvulla, sillä aiemmin sitä ei pidetty täällä syötäväksi kelpaavana. Sen sijaan sitä on käytetty kiinalaisessa lääketieteessä jo yli 5000 vuotta. 1600-luvulla raparperia kuljetettiin Uralin rinteiltä lääkkeeksi Välimeren maihin pitkin Volgaa, barbaarien jokea – ”Rha Barbarum”.
Sokeri ja uuni kesyttävät tämän barbaarisen kasvin suloiseksi herkuksi.
Olen kirjoittanut raparperista aikaisemminkin asiakkaani Sevas Oy:n lehteen. Mika Okon kuva on Sevaksen arkistosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti