Valkoisessa Puussa vihreän puun varjossa

Seinäjoelle on saatu lyhyessä ajassa uusia kahviloita muutaman vanhan hyvän lisäksi.

Hellepäivän iloksi viivähdimme ystäväni Outin kanssa Cafe Valkoisessa Puussa Seinäjoen keskustassa. 

Kuumana päivänä teki mieli enemmän suolaista kuin makeaa, ja valitsimme paahdetut valkosipuli-juusto-tomaattikastikeleivät. Outin kupissa oli haudutettua teetä (rooibos-vanilja) ja minulla ihanan kylmää jäälattea. 

Sisällä kahvila tarjoaa näin kesäkuumalla miellyttävää viileyttä, mutta me valitsimme kuitenkin ulkoterassin. 

Oli sopivan joutilas iltapäivä istua rauhassa ison vaahteran varjossa, katsella viereisen puiston elämää, puhella niitä näitä ja antaa vain ajan tulla ja mennä.

Valkoinen Puu on lifestyle-yritys, jossa tarjoillaan kotitekoisia leivonnaisia ja myydään oman keramiikkapajan tuotantoa. Erikoismaininta amerikkalaisperinnön vaalimisesta eli niistä houkuttelevista kakuista ja leivonnaisista! Kahvila on toiminut jo aiemmin Kauhajoella ihastuttavassa puutalossa. Tänä kesänä se avasi ovensa myös Seinäjoella, täkäläisten hartaan odotuksen jälkeen. 

Valkoinen Puu Cafe & Shop

Topeeka 15, Kauhajoki ja 

Kalevankatu 12-15, Seinäjoki

www.valkoinenpuu.fi

Kasvihuoneilmiö

Kun syö erikoisherkkuja lime- ja mandariinipuun ja suurten pelargonien katveessa Närpiössä Etelä-Pohjanmaalla, voi todeta olevansa eksoottisen äärellä. 

Tällaisen kokemuksen jaoimme ystäväni Leenan kanssa. Närpiön tomaattipitäjässä noutopöytään oli tietysti katettu erinomaisia tomaattisalaatteja. Olen itsekin käyttänyt mansikoita salaateissa ja ruoanlaitossa, mutta mansikka-valkosipulisalaattia maistelin ensimmäistä kertaa. Kasvihuoneen köynnöskukat olivat paitsi kauniita katsella, myös hyvän makuisia kukkapitoisessa salaatissa. Taisi siinä tulla syödyksi muutama tuoksupelargonin terttukin, ja muutamia muita kukkalajeja.

Käsittääkseni söin näitäkin kukkia.

Mandariineja emme syöneet, ainakaan puusta, nautimme vain  pöydän ääressä niiden varjosta.

Lind´s Kök -niminen ravintola on todellinen kasvihuoneilmiö, sillä ravintola toimii aidossa kasvihuoneessa. Ruoka on herkullista ja sopivasti erikoista. Tunnelma syntyy yli sadan yrttikasvin lisäksi viiniköynnöksistä, greippi- ja muista sitruspuista, tomaatti- kurkku- ja paprikapenkeistä. Kaikkea ryydittävät hienot kukkaset, jotka kiipeilevät seinillä tai ryöppyävät katonrajasta upeina putouksina. Huomiota herättävän kaunis lattia on – kuinkas muuten – tehty närpiöläisestä graniitista.

Leenaa viehätti mandariinipuu, jonka juurelle oli kaettu jälkiruokapöytä. Tarjolla oli kahvia ja ihanaa kurkkupannacottaa.

Kasvihuoneravintolan suosio yllätti.  Ravintolaan virtasi koko ajan väkeä, jopa useammalla pikkubussilla. 

Jos paikka olisi jonkin kantatien varrella, ihme ei olisi niinkään suuri. Mutta Lind´s Kök sijaitsee Närpiön Bäcklidenissä pienen sivutien varrella. Lähin iso tie on  valtatie kahdeksan. Voi päätellä, että maine on kiirinyt laajalle. Tässäpä sitä levitän itsekin: kannatti lähteä varta vasten Seinäjoelta Närpiöön syömään.

Lind´s Kök sopii loistavasti vaikka synttärijuhliin, pikkujoulun viettäjille ja muille herkkusuille, jotka arvostavat kaunista ympäristöä.

Paikalla oli sen verran väkeä, että napsin vain sieltä täältä kännykkäkuvia. Kannattaa vilkaista Lind´s Kökin sivuja, sieltä saa käsityksen ruokalajeista ja kasvien kauneudesta.

Sivuilla on myös Ala Carte- ja menuvaihtoehtoja hintoineen.
Kesälounas buffetpöydästä ilman ajanvarausta 9.8. asti joka päivä klo 11–15
Syksyllä ja talvella paikka on auki ryhmille tilauksesta.


Lind´s Kök, Bäcklidvägen 476, Närpiö
Kotisivu: http://www.lindskok.fi

Jaa-a, minne sitä seuraavaksi lähtisi ruokaretkelle?

Brita-kakulla palkkakonttorissa

Muutama päivä sitten ajelimme Annikan kanssa kesäretkelle Ähtärin suuntaan. 
Meitä kiinnosti nähdä Vääräkosken Kartonkitehtaan vanha tehdasmiljöö. Toimintansa lopettaneelle tehtaalle alettiin vuonna 2010 kehittää uusiokäyttöä. Nyt siellä voi tehdä tilauksesta opastettuja museokierroksia, vanhassa pajassa on taidegalleria ja entisessä palkkakonttorissa on kesäkahvila Konttuuri. 

Tehtailija G. A. Lönnqvistin 1899–1901 rakennuttamassa puuhiomossa ja tehtaassa valmistettiin ruskeaa ja valkoista kartonkia sekä 1940-luvulta lähtien myös pinkopahvia. 

Lönnqvistien aikakausi päättyi vuonna 1978. Tehdas jatkoi toimintaansa 1990-luvulle saakka. 

Toivottavasti Lönnqvistien vanha kartano ja pihapuiston suloinen leikkimökki saavat vielä uusia asukkaita. 

Tehtaan ympäristössä on muuten kuvattu eteläpohjalaisvoimin tehtyä elokuvaa Anselmi – Nuori ihmissusi. Tämän jutun lopussa on linkki, josta pääset käväisemään Anselmin trailerissa. 







Kartonkitehtaan ympäristössä voi jaloitella ja nauttia joen kauneudesta. 

Työväki löylytteli aikanaan jokirannan saunassa. Laiturilta saattoi pulahtaa vilvoittelemaan.

                                                                                                                                                              

Entisen palkkakonttorin kahviossa Konttuurissa on leppeä tunnelma, itse leivottuja leivonnaisia ja hyväntuoksuista jasmiiniteetä. Ja ystävällinen emäntäväki.

Suklaakakkua ja sitä ihanaa Brita-kakkua leipoo Merja Seppälä. Konttuurista ja sen historiasta kertoi meille
mukava kahvilaemäntä Anitta Tammela ja annosteli meille samalla valtaisan kokoiset kakunlohkareet.

  





Mielenkiintoinen retkikohde ja monien mahdollisuuksien paikka löytyy osoitteesta 
Vääräkoskenkuja 28, Ähtäri. 
Kahvila Konttuurista saa lounasta ja itse tehtyjä leivonnaisia. 
Tehtaan historiaa henkivässä kahvilassa voi pitää vaikka pienet kekkerit max kolmenkymmenelle.

Linkistä pääset Vääräkosken sivuille:
Vääräkosken Kartonkitehdas ja Kahvila Konttuuri

Ja tästä pääset käväisemään Anselmin sivuilla ja trailerissa:
Anselmi – Nuori ihmissusi

Raparperitarinat

Valmistan taas raparperipaistosta. Se ei ole mikä tahansa jälkiruoka. Sen kirpeässä makeudessa maistuvat kaikki elämäni kesät.

Äitini on valmistanut raparperipaistosta joka kesä niin kauan kuin saatan muistaa. Minäkin olen tehnyt niin siitä asti, kun perustin ensimmäisen oman kotini. Kun kesän ensimmäiset vihreät varret muhivat tuoksuen uunissa, mieleen läikähtää muistamisen onni. Äiti esiliinassaan nostamassa uunivuokaa pöytään, perheen leppeä kesätunnelma.

Kun tarjoilen raparperipaistosta, tunnen olevani osa tarinaa. Siirrän kokemaani hyvää eteenpäin. Kuvittelen miten jotakin eletystä välittyy toistenkin koettavaksi.

Emme voi tietää etukäteen, mistä syntyy elinikäisiä, kantavia muistoja. Miten pienistä asioista voikaan koostua arvokas arki. Yksinkertaiset rutiinit tuovat hyvää tekeviä rytmejä: viikkosiivous, aamukahvin keittäminen, viikonvaihteen kauppareissu, pyhäpäivän lepo. Joistakin asioista syntyy aikaa myöten rakkaita perinteitä.
 
Tässä on äitini raparperipaistoksen ohje. Toivon että se ilahduttaa sinua. Luodaan uusia tarinoita.

Äidin raparperipaistos

n. 750 g pilkottuja raparperinvarsia
1 dl         sokeria
75 g        sulatettua voita
2 dl         kaurahiutaleita
1 dl         sokeria
               kanelia
1rkl         siirappia

Kuori raparperit, paloittele ja asettele uunivuokaan. Ripota päälle desi sokeria. Sulata voi ja lisää siihen sokeri, kaurahiutaleet ja kanelia maun mukaan. Levitä seos varovasti raparperien päälle. Valuta vielä siirappia kaiken päälle. Paista 180 asteessa 20-30 minuuttia. Nauti lämpimänä vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Raparperin kirpeys leppyy uunissa

Raparperi on kotoisin Itä-Aasiasta. Euroopassa sitä alettiin viljellä vasta 1700-luvulla, sillä aiemmin sitä ei pidetty täällä syötäväksi kelpaavana. Sen sijaan sitä on käytetty kiinalaisessa lääketieteessä jo yli 5000 vuotta. 1600-luvulla raparperia kuljetettiin Uralin rinteiltä lääkkeeksi Välimeren maihin pitkin Volgaa, barbaarien jokea – ”Rha Barbarum”.

Sokeri ja uuni kesyttävät tämän barbaarisen kasvin suloiseksi herkuksi.


Olen kirjoittanut raparperista aikaisemminkin asiakkaani Sevas Oy:n lehteen. Mika Okon kuva on Sevaksen arkistosta.