Simpukakerääjät kirjahyllyssäni

Palaan yhä uudelleen Rosamunde Pilcherin kirjaan Simpukankerääjät. Sain kirjan vuosia sitten äidiltäni, joka sanoi, että minun pitää omistaa se. Mitä äiti halusi minulle antaa kun antoi juuri tämän kirjan?

Kirja alkaa 64-vuotiaan Penelope Keelingin paluusta kotiin sairaalasta. Hän tietää saaneensa lahjan, jatkoaikaa elämälleen. Hän saa aikaa ja mahdollisuuden tehdä tekemättömät tärkeät päätökset ja järjestelyt. Penelopen tarina rakentuu kuin peilin palasista, eri ihmisten ja tapahtumien heijastamasta mosaiikista.

Penelopen viehätys on siinä, että hän ei ole virheetön eikä särmätön. Hän kokee menetyksiä ja surua. Mutta suurinta on rakkaus. Penelope saa ja antaa läheisyyttä, hellyyttä ja ystävyyttä. Oma epäsovinnaisuus kasvattaa ymmärtäväisyyttä, suvaitsevaisuutta ja avoimuutta: hyväksyvää viisautta. Penelope on avoin sille, mitä elämä antaa ja ottaa.

Penelopella on kolme lasta, Nancy, Olivia ja Noel. Nancy ja Noel ovat materialisteja ja ulkokultaisia snobeja. Olivian snobismi on sisäänpäin kääntynyttä: hän varjelee uraansa ja itsenäisyyttään. Toiset sisarukset eivät tunnu juurikaan kasvavan lähtökohdistaan. Olivia sen sijaan kasvaa äitinsä suuntaisesti.

Jos et ole lukenut vielä kirjaa, suosittelen että lähdet nyt kirjastoon ja luet kirjan ennen kuin jatkat lukemista.

Juonipaljastus ja oivallus

Olivia ottaa oppia vanhemmista naisista ja tekee tärkeitä oivalluksia elämästä. Äidin hautajaisissa hän ei voi katsoa äitinsä arkkua. Olivia tarkkailee 90-vuotiaan Rose Pilkingtonin kasvojen tyyneyttä:
"Hänen haalistuneet silmänsä tarkkailivat rauhallisen hyväksyvästi kaikkea mikä oli tapahtunut ja mikä pian tapahtuisi."

Olivia häpeää pelkuruuttaan, kääntää kasvonsa eteenpäin, kuuntelee musiikkia ja katsoo mamin kukkiin peittynyttä arkkua.

Olivia tajuaa, että saadakseen rakkautta hänen täytyy haluta antaa sitä. Hän tietää että seuraavat kuukaudet olisivat vaikeita, mutta välttämättömiä hänen omalle kasvulleen: "Mamin eläessä hän oli aina tajunnut että jokin osa hänestä oli jäänyt hellityksi, rakastetuksi lapseksi."

Penelopen lahja

Ennen kuolemaansa Penelope sai kokea sivusta toisinnon omasta rakkaustarinastaan, joka tosin sodan vuoksi jäi ilman täyttymystä. Penelope kuoli onnellisena. Hän sai kokea suurta rakkautta eläessään ja kuollessaan, koska rakasti itse niin paljon.