Parasta ennen

Kevättalven työkiireiden lomaan ei monia retkiä ole mahtunut. Eräänä lauantaipäivänä irrottauduin kuitenkin työpöydän ääreltä ja autoilimme Vuokko-ystäväni kanssa kirpputorille Ylistaroon.

Nykyisinhän se on yksi Seinäjoen kaupunginosa niin kuin Nurmo ja Peräseinäjokikin.Vuokko on taitava kirpputori-ihminen. Hän onnistuu tekemään uskomattoman hyviä kirppariostoksia. Silloin tällöin lähden hänen mukaansa, ja olen minäkin joskus tehnyt löytöjä.

Vuokon laserkatse osuu erehtymättä parhaisiin vaatteisiin, minä taas hoksaan Art deco -kauden astiat ja muut kiinnostavat sisustustavarat, kirjat ja huonekalut. Läheskään aina en osta mitään, sillä oikeastaan minulla on kaikkea mitä tarvitsen. Kirjoja – liikaakin. 

Tälläkin kertaa Vuokko sovitteli vaatteita ja minä katselin kirjoja.  Nyt kävi tosin niin päin, että minä ostin (eurolla!) tuliterät sukkahousut ja Vuokko osti kirjan.

                                                   Osta minut, osta minut!

Kirpputorin nimessä ja logossa on hauskaa retrohenkeä. 

Arabiaa muutaman vuosikymmenen takaa.

Sammutuskalustoa hätätilanteiden varalta.

Käy kalvaaks morsian -teoksen nimessäkin on retroa. Vielä 1950-luvulla nimi on ollut varmasti kiehtova, mutta nykylukijalle se merkitsee ennemminkin nostalgiansekaista huvitusta.

Vuokko luki kirjan melkein siltä istumalta, ja nyt se odottaa minun yöpöydälläni, että saan luetuksi ensin Donna Tarttin Tikli-kirjan.

Parasta ennen -kirpputorilla oli myytävänä myös paikallisen yrittäjän tuotteita. Oivallisia viemisiä vaikka tuliaisiksi! Saippuaa, teetä, karamellia ja maustekahveja. Tässä vielä pari kuvaa ylistarolaisen yrittäjän tuotteista.