Jussit tuovat joulun

Omaan jouluuni on lapsuudesta asti kuulunut se korkea hetki, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan. Turussa asuessani olin osa sitä suurta joukkoa, joka kokoontuu joka vuosi, säässä kuin säässä, joulurauhanjulistukseen Vanhalle Suuurtorille. Julistuksen jälkeen jokirannan ravintolat tarjoilevat glögiä ulkoterasseillaan, ja vain kiireisimmät rientävät niiden ohi. Oli aina ihanaa viettää kaupungilla tunnelmallinen hetki iloisessa seurassa. 

Kun muutin neljä vuotta sitten Seinäjoelle, joulu oli löydettävä uusista asioista. Silloin löysin Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat Jussit. Jussien joulukonsertti vain pari päivää ennen joulua toi joulumielen, ja uusi kotikaupunki tuntui äkkiä paljon kotoisammalta: Tänne voin kuulua.

"Tämmöisillä parametreillä – kaks, kol."

Tänä vuonna osaan jo odottaa, että Jussien joulukonsertissa Lakeuden Risti täyttyy lähes viimeistä penkkiä myöten kuulijoista. Heidän joukossaan on nykyisin jo paljon tuttuja, ystäviäkin.

”Ja tämä on diminuendo”

Seurasin lauantaina Jussi-kuoron joulukonsertin harjoituksia Nurmon kirkossa. Kuoron taiteellinen johtaja Tommi Niskala prässäsi lauluihin vielä viimeistä silausta. Alajärveläislähtöinen kuoronjohtaja toimii päätyökseen Kallion seurakunnan kanttorina.

Johtajan korva on tarkka, ja joitakin kohtia hiottiin huolellisesti, kunnes jokainen ääniala soi vaatimusten mukaan. 

Niskalan tapaa harjoituttaa tätä komeaa kuoroa on hauska seurata. Välillä hän katkaisee laulun, rientää ohjaamaan tarkemmin, korjaa, säestää pianolla. Välillä hän vetää joulukonsertissa esiintyvälle sopraanolle Hannakaisa Nyröselle kuuluvaa soolo-osuutta (korkealta). Sanailu on humoristista, mutta ohjeet uppoavat: ”Ykkösbassot, ajatelkaa että laulatte pikkuisen ylämummoon koko ajan.” Lopulta maestro on tyytyväinen. "Jess. Noin."

Minulla oli aikaa katsella ympärilleni Nurmon viehättävässä puukirkossa. Nikkarityö ja koristemaalaus pääsevät täällä oikeuksiinsa. Kattovalaisimet tuovat kirkkosaliin juhlavaa tunnelmaa.

Tiistaina Lakeuden Ristissä odotan kuulevani taas monien hienojen laulujen joukossa sen pienen ja herkän laulun, jonka tämä miehinen kuoro osaa laulaa niin sydämeenkäyvällä tavalla. Laulun nimi on Jouluyönä. 

Koristeissaan kiiltää kuusi       
luo tupahan tuoksuaan.
Lumi äsken satanut uusi
kuin harsona kattaa maan.

Nyt vanhojen huolet hukkuu,
kuin pilvehen peittävään.
Hymy huulilla lapset nukkuu
yhä kääröt käsissään.

Tänä yönä enkelin siipi
yli kattojen hiljaa lyö.
Syvä hartaus mieleen hiipii,
pyhä kirkas jouluyö.


Tuo pieni laulu ei ole kaikkein tunnetuimpia, kuten ei sen sanoittajakaan Helena Eeva. 
Helena Eeva (1923 – 1960) koki vain noin 15-vuotiaana Taipaleenjoen rantamilla sodan ja menetyksen surun, ja evakkomatka johti hänet myös Kauhajoelle. Yksi elämän käänteistä tapahtui, kun hän kohtasi Toivo Kärjen vuonna 1939 tai 1940 Laihalla, missä Kärjen isä toimi kappalaisena. Näin runotytöstä tuli tuottelias laulujen sanoittaja. Helena Eeva sanoitti laulunsa pääasiassa salanimillä, eikä hänen kaikista sanoituksistaan liene edes tietoa. Yksi tunnetuimmista sanoituksista on seinäjokelaissyntyisen Paula Koivuniemen vuonna 1968 levyttämä Jos helmiä kyyneleet ois.


Tiistaina 22.12. kello 19 Lakeuden Ristissä alkavassa konsertissa Jussit esittää meille taas monia sanomattoman kauniita joululauluja. Lopuksi saamme laulaa yhdessä Jussien kanssa Maa on niin kaunis. Tiedän jo etukäteen, että sillä hetkellä voisin pakahtua.