Iso hali ja muuta koettavaa Asuntomessuilla Pruukinrannassa

Nyt on äärimmäisen hyvä hetki lähteä lähempääkin katsomaan, miltä Pruukinrannassa näyttää. Seinäjoen Asuntomessut ovat vielä käynnissä, joten yksityispihoilla ja talojen läheisyydessä voi kierrellä ja katsella vaivautumatta ja häiritsemättä alueelle piakkoin muuttavia asukkaita.

Olen käynyt jo aikaisemmin tutustumassa messutaloihin, ja nyt lähdin katselemaan erityisesti alueella esiteltävää taidetta. Oppaakseni lähti kollegani Annika, joka on ollut keväästä asti töissä messuilla ryhmävierailujen koordinaattorina.

Heti varsinaisen asuinalueen alussa tulijaa tervehtii kansainvälisesti palkitun seinäjokisen muotoilija, taiteilija Päivi Rintaniemen kolmemetrinen teos A Big Hug, vapaasti suomennettuna Iso hali. Pakkohan sitä oli käydä halailemassa. Teos jää paikalleen pruukinrantalaisten iloksi.

ISO, ISO HALI. Kaupungin viestintäpäällikkö Krista Rintala ikuisti Annikan (vas.) ja minut veistosta halailemassa.

Päivi Rintaniemen A Big Hug on vastustamaton.

Lasten ja nuorten taiteellinen panos näkyy eri puolilla aluetta. Hellyttävät liikennemerkit on ideoitu ja toteutettu Taidekoulu Oivassa. Sääli, että upeasti oivalletut Merkkien kieli -liikennemerkit eivät voi jäädä paikalleen messujen jälkeen. Näitä liikennemerkkejä olisi niin mukava noudattaa!

HALIWOOD

PYSÄHDY RAKKAUDEN NIMESSÄ

ORAVANPYÖRÄILY KIELLETTY

TUOLILEIKKI. Tällä alueella käydän tulevat pihaparlamentit. 

Näppi-käsityö- ja muotoilukoulun oppilaat ovat toteuttaneet pikku aukiolle Tuolileikki-teoksen, johon tulevat asukkaat ovat kovasti ihastuneita. Teos on jo saanut uuden, epävirallisen lempinimenkin: Parlamentti. Tälle aukiolle aiotaan ilmeisesti tulla pitämään yhteisiä asukaskokouksia. Näppiläisten kädet ovat muovanneet järven ja talojen väliseen pikku metsikköön myös Paikan henkien maailman.

KYRKÖSNORPPA

KANTOTUOLI

Puukerrostalo Mäihän takana on Elina Lindin Tervahauta, jonka puulavoilla asukkaat voivat myöhemminkin viljellä yrttejä ja hyötykasveja – miksei tietysti kukkiakin.

Hyötykasvit vihannoivat tervantuoksuisissa kasvulavoissaan.

Erittäin puhutteleva maamerkki on Periskooppi-torni Kyrkösjärven rannassa. Sen peilimaailma kannattaa käydä itse kokemassa. Tornista on mukava katsella järvelle ja sen hiekkarannalle. Rannalla on muuten todella tyylikkäät, pelkistetyt penkit! Messujen jälkeen kaupunkilaiset voivat taas ulkoilla Vapaasti Kyrkösjärven rannalla ja tutustua Periskooppiin. Sen pääsuunnittelija on seinäjokinen arkkitehti SAFA Anssi Lassila, vuoden 2015 Finlandia-arkkitehtuurikilpailun voittaja.

Periskooppikuva Annikasta, minä kiipesin ylhäälle ja hän jäi alas viittilöimään.

Periskooppiselfie peilin kautta.

Rannan penkki. Yksinkertaisesti tyylikäs.

Myös muuta kuvataidetta on esillä eri puolilla messuja: esimerkiksi Mäihän asuntomessutoimistossa käydessään messuvieraat voivat tutustua Seinäjoen Taiteilijaseura ry:n  töihin. Samoin Messuravintola Casselissa on useita taiteilijaseuralaisten töitä. Teosluetteloja saa ainakin Mäihästä.

Kun käyt messuilla, muista katsella ympärillesi ja nauttia taiteen tarjoamasta ilosta.

Halataan kun tavataan!

Seinäjoen Asuntomessut avoinna 7.8.2016 asti joka päivä klo 10–18.
Lisätietoa löydät parhaiten: http://asuntomessut.fi/ 

Muotoilija, taiteilija Päivi Rintaniemi: www.amfora.fi

Näppi-käsityö- ja muotoilukoulu: www.taitoep.net/nappi

Valkoisessa Puussa vihreän puun varjossa

Seinäjoelle on saatu lyhyessä ajassa uusia kahviloita muutaman vanhan hyvän lisäksi.

Hellepäivän iloksi viivähdimme ystäväni Outin kanssa Cafe Valkoisessa Puussa Seinäjoen keskustassa. 

Kuumana päivänä teki mieli enemmän suolaista kuin makeaa, ja valitsimme paahdetut valkosipuli-juusto-tomaattikastikeleivät. Outin kupissa oli haudutettua teetä (rooibos-vanilja) ja minulla ihanan kylmää jäälattea. 

Sisällä kahvila tarjoaa näin kesäkuumalla miellyttävää viileyttä, mutta me valitsimme kuitenkin ulkoterassin. 

Oli sopivan joutilas iltapäivä istua rauhassa ison vaahteran varjossa, katsella viereisen puiston elämää, puhella niitä näitä ja antaa vain ajan tulla ja mennä.

Valkoinen Puu on lifestyle-yritys, jossa tarjoillaan kotitekoisia leivonnaisia ja myydään oman keramiikkapajan tuotantoa. Erikoismaininta amerikkalaisperinnön vaalimisesta eli niistä houkuttelevista kakuista ja leivonnaisista! Kahvila on toiminut jo aiemmin Kauhajoella ihastuttavassa puutalossa. Tänä kesänä se avasi ovensa myös Seinäjoella, täkäläisten hartaan odotuksen jälkeen. 

Valkoinen Puu Cafe & Shop

Topeeka 15, Kauhajoki ja 

Kalevankatu 12-15, Seinäjoki

www.valkoinenpuu.fi

Puutarhaunelmia Lapualla

Kävin Vuokko-ystäväni kanssa viettämässä lähes helteistä kesäpäivää Lapualla. Yksi pääkohteistamme oli Jokilaakson Matkailupuutarha.

Opastettu puutarhakierros kesti kaksi tuntia, ja sen aikana saimme seikkaperäisen selvityksen niin puutarhan upeista puista kuin perennoista ja tämän vanhan, sata vuotta toimineen emäntäkoulun historiastakin. Mikä keidas keskellä Lapuan vireää kaupunkia!

Olin niin lumoutunut kasvitietoudesta, että en malttanut (ja lopulta en enää jaksanut) keskittyä kuvaamaan kaikkialla ympäröivää kauneutta. Siksi tässä vain muutama kännykkäkameran kuva. 

Erityisen hienoja olivat mielestäni monimuotoiset ja monisävyisen vihreät havut. Niistä erikoisimpia olivat käärmekuuset ja surukuuset. Tässä kuvassa taivaaseen kurottavia surukuusia.

Tavallisesti esittelykierros kestää ilmeisesti noin tunnin. Hyvän opaskyltityksen ansiosta kukkia, hyötykasveja sekä koristepensaita ja puita voi ihastella myös omatoimisesti. 

Puutarhassa on iloa lapsillekin, sillä jokirannassa on myös muutama lammas, kanaperhe ja luppakorvakaneja. 

Puutarhan löydät osoitteesta Siiriläntie 3, Lapua. 

Kurikassa kukoistaa sähköinen puisto

Kävimme ystäväni Vuokon kanssa tutustumassa Kurikassa sijaitsevaan Jyllinkosken Sähköpuistoon.
Vaikka en suurista koneista paljoa ymmärrä – tai ehkä juuri siksi – vanha ja toimintakuntoon saatettu laivadieselmoottori tekee vaikutuksen. Sen kokoluokka on vain niin hätkähdyttävä.

Osattiin sitä ennenkin

Jään vain ihmettelemään, miten valtaisa, noin 20 000 kiloa painava, Tukholmassa valmistettu dieselmoottori on tuotettu vuonna 1912 perustettuun sähkölaitokseen. Osina tietenkin, mutta voin kuvitella että 4 000 kiloa painava vauhtipyörä on saattanut jo yksistään olla vaativa siirreltävä. Lisäksi moottorin asentajien on ollut otettava huomioon se, että käydäkseen koneen oli oltava täysin suorassa. Rakennus, johon masiina koottiin, tarvitsi myös koko koneen painon kestävät perustukset. 

Pari vuotta sitten taitavat miehet saivat koneen korjatuksi ja jyräyttivät sen käyntiin. Olisipa hienoa olla paikalla, kun se tapahtuu seuraavan kerran!

Tällä dieselmoottorilla tasattiin kovimpia sähkönkulutuspiikkejä niin, että kurikkalaiset saattoivat paistaa joulukinkkunsa, hoitaa puintiaikona tappurityöt ja selvitä kovimmista pakkaskausista. Jyllinkosken Sähkö hoiti parhaimmillaan yli 15 kunnan sähköntuotantoa. Sittemmin yhtiö siirtyi osaksi Fortumia, ja nyt Sähköpuiston aluetta hallinnoi Informaatiotekniikan Museoyhdistys Ry. 

En edes yrittänyt kuvata kokonaista konetta. Tässä yksityiskohtia moottorista ja moottorin ympäriltä. Kaunista järeällä tavalla.

Museoyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Ossi Puska tuntee dieselmoottorin sielunelämän läpikotaisin.

Radioiden historiaa kaikessa kauneudessaan

Informaatiotekniikka on saanut vanhasta sähkölaitoksesta reilut tilat, joissa voi ihmetellä muun muassa radiolaitteiden historiaa. Vanhimmat teollisesti valmistetut radiolaitteet on rakennettu 1900-luvun alussa. Radioiden muotoilu on noudattanut aikansa sisutuksen ja arkkitehtuurin virtauksia. Museossa onkin hauska arvuutella, miltä vuosikymmeneltä kukin laite on peräisin.

Lehtoluontoa kosken rannalla

Jos sähkölaitoksen ja informaatiotekniikan jälkeen kävijässä riittää vielä virtaa, kannattaa tehdä luontoretki Sähköpuiston ympäristöön. Mikä upea luontoelämys siellä odottaakaan! Vapaana virtaavassa koskessa on korkeuseroa yli 12 metriä ja pituutta 400 metriä. Tätä kaikkea voi ihailla korkealta kalliolta. Lisäksi luonto tarjoaa yllätyksen eteläpohjalaisellekin kävijälle: lehtoa, missä keväällä ja varhaiskesällä voi ihailla vaikka kevätlinnunsilmän kukintaa. Suloinen kevätlinnunsilmä on minulle itselleni tuttu eteläisen Suomen keväisenä kaunistajana.

Jyllinkosken sähkölaitosmuseon historiaan ja luontokuviin voi tutustua Facebookissa: https://www.facebook.com/jyllinkoski/

Ohessa linkki karttaan, josta vöi löytää Jyllinkosken luontoreitin. Tänne pitää päästä ihan uudelle Teeretkelle: 
http://www.kurikka.fi/files/Kuvitus/Jyllinkosken_luontokartta_16062016.jpg

Erikseen sovittavat esittelykierrokset ovat antoisa kokemus!

Edit: lisätty kuva 25.7.

Neiti Aika pysähtyi Ilmajoelle

Ilmajoen keskustassa on komea funkisrakennus, entinen Säästöpankin talo, jonka sisuksista löytyy aivan upea puhelinmuseo. Sen perusti vuonna 2007 silloinen Vaasan Läänin Puhelin Oy.

Museon esineistöä on ollut kokoamassa ja luetteloimassa Olavi Hyvönen, joka ehti palvella puhelinyhtiötä 47 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään. Hänen yhteystietonsa sain Anvialta, kun etsin henkilöä, joka voisi tulla esittelemään museota. Parisen päivää sitten tein sinne retken ystäväni Vuokon kanssa.

Ilmajoen puhelinmuseo sisältää vaikuttavan kokoelman puhelin- ja teletoimintaan liittyvää esineistöä yli sadan vuoden ajalta. On puhelinkeskuksia, lehdistön käytössä olleita kaukokirjoittimia, puhelinkoneita, asentajien työkaluja, asiakirjoja. Ja Neiti Aika! 

Neiti Aika –laitteita otettiin käyttöön 1940-luvulta lähtien. Neiti Aika -laitteisto vuodelta 1949 ja sen alkuperäiset äänikiekot ovat yksi Ilmajoen puhelinmuseon erikoisuuksista. Laitteita valmisti Ericsson. Ilmajoen puhelinmuseossa selviää, että Neiti Aikoja olivat muun muassa Yleisradion rakastettu kuuluttaja Kaisu Puuska-Joki ja hunajaääninen näyttelijä Maija-Liisa Soinne. Kaisu Puuska-Joki kävi Yleisradion tietojen mukaan äänittämässä kellonajat levylle Ruotsin puolella. Lapsena minuun teki suuren vaikutuksen äidin kanssa soitettu puhelu Neiti Ajalle, joka lateli kellonaikoja kymmenen sekunnin välein. 

Olavi Hyvösellä on tarina jos toinenkin kerrottavanaan vanhoista tekniikoista ja myös ihmisistä, jotka palvelivat muun muassa puhelinkeskuksissa. Oli esimerkiksi muuan Kainaston Fiike, joka hoiti puhelinkeskusta. Sunnuntaisin hän tapasi käydä kirkossa, mutta sopi sitä ennen, missä talossa hoidettiin sillä välin keskusta. Niinpä puhelinlinja kytkettiin kirkonmenojen ajaksi suoraan palokunnan ja kyseisen talon välille.


Meidän retkemme oli nyt poikkeuksellinen, sillä seuraamme liittyi sanomalehti Ilkan valokuvaaja Jouko Hänninen. Hän otti lehtiartikkelia varten kuvia siitä, kun minä otin kuvia museosta. Olavi Hyvösen esittelykierros teki vaikutuksen meihin kaikkiin.

Puhelinmuseoon pitää sopia opastusaika. Tähän museoon kannattaa tulla vain ajan kanssa. Nukkuuhan Neiti Aikakin täällä lasivitriinissään ruususen unta.

Vuokko, Olavi Hyvönen ja Ilkan valokuvaaja Jouko Hänninen tutkivat vitriiniä,
jossa on museon aarteistoa.

Kaikenlaisia vimpaimia

Neiti Aika eli täsmäaikaa, ja puhelinlaitoksen kaappikellon pitkävartinen heiluri
mittasi sitä vähän turhan rauhalliseen tahtiin.

Piuhat piti osata yhdistää nopeasti oikein.

Seinäpuhelimet olivat varsinaisia kaunottaria.

Juhlavuoden malli.

Kaukokirjoitin ylhäällä oikealla. Alhaalla vasemmalla
Toshiba, tämä taitaa olla ihan ensimmäisiä malleja.

Tietsikka niiltä ajoilta, kun sen hinnalla sai hyvän omakotitalon.

Kuvat  © Iina Åman   

Ilmajoen puhelinmuseo
Keskustie 12
Ilmajoki

Vierailut sopimuksen mukaan
Puh. (06) 411 4111 (Anvian vaihde)

Ateenatar Paukanevalla

Rakas ystäväni Evi lennähti yllättäen käymään Suomessa!

Tänä sunnuntaina meillä oli mahdollisuus tavata, ja koska me molemmat rakastamme pitkiä kävelyretkiä ja elämää suurempia keskusteluja, pakkasin reppuun kameran ja termospullollisen teetä ja vein Evin patikkaretkelle Paukanevan pitkospuille. Paukanevan hiljaisuus ja lähes yksitoikkoisen tasainen suomaisema olivat täyttä vastapainoa Ateenan hälyiselle elämälle.

Päivä oli aurinkoinen, mutta kylmän puolen tuuli ja pari pilveä sirottivat hetken aikaa maahan pieniä lumihiutaleita. Onneksi olimme varustautuneet lämpimästi. Istahdimme hetkeksi laavulle. Musta venäläinen talvitee lämmitti kehoa ja ystävän seura mieltä.

Kevät näytti tekevän tuloaan, suopursut olivat nupullaan ja vihreä heräili heinikon alta. Siinä kulkiessa muut asiat jäivät mielestä. Liekö luonnonrauhan aikaansaamaa, että yksi keskustelunaiheemme oli elämän onni ja hetkien merkityksellisyys.

Paukanevalla on helppo kävellä, ja reitti sopii erinomaisesti myös aloitteleville retkeilijöille.  Suurin osa luontopolusta, noin 5 km, on pitkostettu. Valtatie 18:n levähdysalueelta jokirannan aloituspaikalta lähtee 700 m:n pituinen esteetön, pyörätuolilla kuljettava pitkosreitti esteettömälle lintulavalle. Vastaamme tuli pari perhekuntaa lastenvaunujen ja pikku pyöräilijöiden kanssa.

Hieno liikuntareitti on Seinäjoen aktiivisten toimijoiden ansiota. Seinäjoen kaupunki ja Lakeuden elämysliikunta ry ovat uudistaneet metsähallituksen tuella 4,5 km pitkospuita, kilometrin verran polkua, opasteviitat ja -kyltit sekä levähdyspaikat. Lintutornin rakenteet on myös kunnostettu. Uudistettu liikuntareitti avattiin käyttöön vuoden 2015 elokuussa. Kiitos!

Havaintoja ajasta

Kävin ystävien kanssa vaihteeksi naapurimaakunnan puolella.

Halusimme nähdä Tikanojan taidemuseon näyttelyn, joka pohjautuu museon oman kokoelman taideteoksiin.

Näyttely oli koottu mieleenjäävistä rinnastuksista: kun vanhan teoksen rinnalle asettuu uusi, molemmat näkyvät toisin. Näyttelyn tiedonjyvistä muodostuu puhutteleva jännite. Sen historiakuvista nykyteoksiin on luettavissa kansamme ja kansakuntien historiaa tähän päivään asti, mutta myös palasia Tikanojasta, ihmisistä ja heidän intohimoistaan.

Näyttelyn kuraattorin Hannele Rantalan teksti on luettavissa seinältä heti kierroksen aluksi.

”On kysymys katseesta; siitä mitä näemme, kun katsomme asioita. Katsomista seuraavat näkeminen, ymmärtäminen ja kokemus muodostuvat havainnon kautta. ---
Yksikään taideteos ei synny tyhjiöön. Samalla kun teos heijastaa omaa aikaansa, se lainaa myös mennyttä. On kiinnostavaa asettaa teokset oman aikansa kehykseen. Kokonaisuudet muodostuvat palasista ja historia näyttäytyy palapelinä, jota kokoamme yhä uudelleen ja uudelleen. Aina joku pala tuntuu kuitenkin puuttuvan. Elämme jatkuvassa kaaoksessa, jota yritämme hallinnoida. Historian voi tulkita niin, että elämme aina aikaa ennen sotaa. Tulevaa voimme parhaimmillaankin vain aavistaa. "

Tässä postauksessa ei ole kuvia, koska kaikki näyttelyssä pitää saada nähdä ja kokea itse. 


Ennen sotaa – Havaintoja ajasta Tikanojan taidekodissa  Vaasassa 22.1.–8.5.2016
Vaasanpuistikko 10, Vaasa