Parasta ennen

Kevättalven työkiireiden lomaan ei monia retkiä ole mahtunut. Eräänä lauantaipäivänä irrottauduin kuitenkin työpöydän ääreltä ja autoilimme Vuokko-ystäväni kanssa kirpputorille Ylistaroon.

Nykyisinhän se on yksi Seinäjoen kaupunginosa niin kuin Nurmo ja Peräseinäjokikin.Vuokko on taitava kirpputori-ihminen. Hän onnistuu tekemään uskomattoman hyviä kirppariostoksia. Silloin tällöin lähden hänen mukaansa, ja olen minäkin joskus tehnyt löytöjä.

Vuokon laserkatse osuu erehtymättä parhaisiin vaatteisiin, minä taas hoksaan Art deco -kauden astiat ja muut kiinnostavat sisustustavarat, kirjat ja huonekalut. Läheskään aina en osta mitään, sillä oikeastaan minulla on kaikkea mitä tarvitsen. Kirjoja – liikaakin. 

Tälläkin kertaa Vuokko sovitteli vaatteita ja minä katselin kirjoja.  Nyt kävi tosin niin päin, että minä ostin (eurolla!) tuliterät sukkahousut ja Vuokko osti kirjan.

                                                   Osta minut, osta minut!

Kirpputorin nimessä ja logossa on hauskaa retrohenkeä. 

Arabiaa muutaman vuosikymmenen takaa.

Sammutuskalustoa hätätilanteiden varalta.

Käy kalvaaks morsian -teoksen nimessäkin on retroa. Vielä 1950-luvulla nimi on ollut varmasti kiehtova, mutta nykylukijalle se merkitsee ennemminkin nostalgiansekaista huvitusta.

Vuokko luki kirjan melkein siltä istumalta, ja nyt se odottaa minun yöpöydälläni, että saan luetuksi ensin Donna Tarttin Tikli-kirjan.

Parasta ennen -kirpputorilla oli myytävänä myös paikallisen yrittäjän tuotteita. Oivallisia viemisiä vaikka tuliaisiksi! Saippuaa, teetä, karamellia ja maustekahveja. Tässä vielä pari kuvaa ylistarolaisen yrittäjän tuotteista.

Tupakkamakasiinilla muistoja verestämässä

Lähdimme ystäväni Vuokon kanssa viettämään lauantaipäivää Pietarsaareen. Siellä kaupunginmuseon Tupakkamakasiinissa on avattu viestintäteknologiaa esittelevä näyttely. Olen keräämässä aineistoa viestinnän kehittymisestä viimeisten sadan vuoden ajalta, joten näyttely osui juuri sopivaan ajankohtaan.

Näyttely on mainio kooste puhelinten, tietokoneiden ja radiolaitteiden historiasta. Vanhat radiot, puhelimet ja kirjoituskoneet koristeellisine muotoineen ovat silmää hivelevän kauniita. Samaa ei voi sanoa vanhoista kulmikkaista sähkökirjoituskoneista eikä pieniruutuisista linnunpöntön näköisistä tietokoneista. Sellaisilla olen kuitenkin työurani alkuaikoina kirjoittanut. Ensimmäinen tietokoneeni oli muuten MikroMikko, ja muistan vieläkin, kun se asennettiin.

Matkapuhelinten kehittyminen kuusikiloisista möhkäleistä tähän päivään käy hauskasti selville näytekappaleista ja niiden esittelyteksteistä.

Tavallisista kotipuhelimista löysimme pari omista lapsuudenkodeistamme tuttua mallia. Itseäni sykähdytti nähdä Ericssonin punainen Cobra - minulla oli Cobra Helsingissä ensimmäisessä omassa kodissani. Olisin voinut puhua puhelimessa vain siitä ilosta, että se oli mielestäni niin upeasti muotoiltu!

Näyttelyn mielenkiintoista antia oli myös Yleisradion studiovälineistö aikojen takaa. Radiotoiminta sai oikeastaan alkunsa radioamatöörien harrastuksen vauhdittamana. O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradio -yhtiön perustava kokous pidettiin Helsingissä 29. toukokuuta 1926. Ensimmäisen radio-ohjelmansa yhtiö lähetti 9. syyskuuta. Ylen vakinaiset televisiolähetykset alkoivat 1. tammikuuta 1958 nimellä Suomen Televisio.

Kampea kiertämällä sai yhteyden puhelunvälittäjään.

Tahtoo tällaisen.

Hyödyllisiä ohjeita radiolähetyksessä esiintyvälle. "Painakaa tarvittaessa yskänappia."

Radiokaunotar 1930-luvulta

Pietarsaaressa ensimmäinen radiolähetys 7. toukokuuta 1926 kuului 200 metrin päähän radiomastosta.

Näyttelyn jälkeen olimme sen verran nälkäisiä, että siirryimme Jaakonkadun toiselle puolelle lounaalle viehättävän Hotel Epoquen ravintolaan. Hotel Epoque on perustettu 1900-luvun Tullipakkahuoneen rakennukseen. 

Noutopöydästä poimimme alkupalaksi hyvät salaatit ja aivan ihanaa savustettua siikaa. Pääruokana oli lämmintä savulohta sekä häränpaistia punaviinikastikkeessa. Jälkiruoaksi tarjottiin hedelmäsalaattia ja fariinisokerilla leivotut blondiet (eli mukaillut browniet). Blondiet olivat todella herkullisia ja niin makeita, että minun piti vähän jättää. Mutta Vuokko söi kaksi.

Ravintolasali oli viihtyisä ja valoisa, tunnelmallinen ja moderni yhtä aikaa. Siksi kai viihdyimme pitkään jälkiruoan ja kahvin jälkeenkin ja puhelimme kaikenlaisia. Tyttöjen juttuja.

Lounas oli houkutellut useita seurueita paikalle.
Löysin kuitenkin kuvakulman, jossa en häirinnyt muiden ruokarauhaa.

Näyttely CQ CQ – Kommunikationsteknik – Kommunikaatiotekniikka 22.1.–2.3.

Tupakkamakasiini, Jaakonkatu 9, Pietarsaari

Avoinna joka päivä klo 12–16, keskiviikkoisin myös 18–20.

Jussit tuovat joulun

Omaan jouluuni on lapsuudesta asti kuulunut se korkea hetki, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan. Turussa asuessani olin osa sitä suurta joukkoa, joka kokoontuu joka vuosi, säässä kuin säässä, joulurauhanjulistukseen Vanhalle Suuurtorille. Julistuksen jälkeen jokirannan ravintolat tarjoilevat glögiä ulkoterasseillaan, ja vain kiireisimmät rientävät niiden ohi. Oli aina ihanaa viettää kaupungilla tunnelmallinen hetki iloisessa seurassa. 

Kun muutin neljä vuotta sitten Seinäjoelle, joulu oli löydettävä uusista asioista. Silloin löysin Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat Jussit. Jussien joulukonsertti vain pari päivää ennen joulua toi joulumielen, ja uusi kotikaupunki tuntui äkkiä paljon kotoisammalta: Tänne voin kuulua.

"Tämmöisillä parametreillä – kaks, kol."

Tänä vuonna osaan jo odottaa, että Jussien joulukonsertissa Lakeuden Risti täyttyy lähes viimeistä penkkiä myöten kuulijoista. Heidän joukossaan on nykyisin jo paljon tuttuja, ystäviäkin.

”Ja tämä on diminuendo”

Seurasin lauantaina Jussi-kuoron joulukonsertin harjoituksia Nurmon kirkossa. Kuoron taiteellinen johtaja Tommi Niskala prässäsi lauluihin vielä viimeistä silausta. Alajärveläislähtöinen kuoronjohtaja toimii päätyökseen Kallion seurakunnan kanttorina.

Johtajan korva on tarkka, ja joitakin kohtia hiottiin huolellisesti, kunnes jokainen ääniala soi vaatimusten mukaan. 

Niskalan tapaa harjoituttaa tätä komeaa kuoroa on hauska seurata. Välillä hän katkaisee laulun, rientää ohjaamaan tarkemmin, korjaa, säestää pianolla. Välillä hän vetää joulukonsertissa esiintyvälle sopraanolle Hannakaisa Nyröselle kuuluvaa soolo-osuutta (korkealta). Sanailu on humoristista, mutta ohjeet uppoavat: ”Ykkösbassot, ajatelkaa että laulatte pikkuisen ylämummoon koko ajan.” Lopulta maestro on tyytyväinen. "Jess. Noin."

Minulla oli aikaa katsella ympärilleni Nurmon viehättävässä puukirkossa. Nikkarityö ja koristemaalaus pääsevät täällä oikeuksiinsa. Kattovalaisimet tuovat kirkkosaliin juhlavaa tunnelmaa.

Tiistaina Lakeuden Ristissä odotan kuulevani taas monien hienojen laulujen joukossa sen pienen ja herkän laulun, jonka tämä miehinen kuoro osaa laulaa niin sydämeenkäyvällä tavalla. Laulun nimi on Jouluyönä. 

Koristeissaan kiiltää kuusi       
luo tupahan tuoksuaan.
Lumi äsken satanut uusi
kuin harsona kattaa maan.

Nyt vanhojen huolet hukkuu,
kuin pilvehen peittävään.
Hymy huulilla lapset nukkuu
yhä kääröt käsissään.

Tänä yönä enkelin siipi
yli kattojen hiljaa lyö.
Syvä hartaus mieleen hiipii,
pyhä kirkas jouluyö.


Tuo pieni laulu ei ole kaikkein tunnetuimpia, kuten ei sen sanoittajakaan Helena Eeva. 
Helena Eeva (1923 – 1960) koki vain noin 15-vuotiaana Taipaleenjoen rantamilla sodan ja menetyksen surun, ja evakkomatka johti hänet myös Kauhajoelle. Yksi elämän käänteistä tapahtui, kun hän kohtasi Toivo Kärjen vuonna 1939 tai 1940 Laihalla, missä Kärjen isä toimi kappalaisena. Näin runotytöstä tuli tuottelias laulujen sanoittaja. Helena Eeva sanoitti laulunsa pääasiassa salanimillä, eikä hänen kaikista sanoituksistaan liene edes tietoa. Yksi tunnetuimmista sanoituksista on seinäjokelaissyntyisen Paula Koivuniemen vuonna 1968 levyttämä Jos helmiä kyyneleet ois.


Tiistaina 22.12. kello 19 Lakeuden Ristissä alkavassa konsertissa Jussit esittää meille taas monia sanomattoman kauniita joululauluja. Lopuksi saamme laulaa yhdessä Jussien kanssa Maa on niin kaunis. Tiedän jo etukäteen, että sillä hetkellä voisin pakahtua. 

Valoa hänen hiuksillaan

Teppo-ponin vetämillä rattailla Lucia-neito Ella sekä kynttilänkantajat Katariina ja Jenna avustajineen.

Seinäjoella on syntynyt erityisen puhutteleva Lucia-juhlaperinne, jonka kynttiläkulkueeseen osallistuu Tuki- ja osaamiskeskus Eskoon asukkaita, asiakkaita ja heidän omaisiaan sekä Eskoon henkilökuntaa. Olin työni vuoksi etuoikeutettu seuraamaan päivän valmisteluja ja osallistumaan valokuvaaja Timo Aallon kanssa kulkueeseen. 

Eskoossa valontuojan kulkue järjestettiin jo perjantai-iltana. Lucia-kulkueen reitin varrelta sammutettiin katuvalot, ja sysipimeä matka valaistiin ulkotulin ja kulkueeseen osallistujien kantamin lyhdyin. Tämän vuoden Lucia-neito Ella Riskumäki istui vanhan Teppo-ponin vetämillä rattailla. Hänen kynttilänkantajinaan toimivat Jenna Koskela ja Katariina Kauppila. 

Eskoon Lucia-juhlaan liittyy erityinen ajatus siitä, että koetaan yhdessä pimeys ja nähdään iltataivas – toivottavasti tähtien valaisemana. Tänä iltana emme nähneet tummalla taivaalla tähtiä Lucia-neitojemme kanssa, mutta sitä kirkkaampana loisti valo heidän hiuksillaan. 

Valontuoja.

Katariina ja Jenna, Lucia-kulkueen kynttilänkantajat.

Kuvat: © Timo Aalto sekä Tuki- ja osaamiskeskus Eskoo

Meillä on Ellan, Katariinan ja Jennan omaisten antama kuvauslupa. 


Pyhä Lucia

Lucian päivä on valon juhlaa,  ja Lucia tuo mukanaan valon pimeyden keskelle. Lucia-neito on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja kantaa kädessään kynttilää. Lucian kynttiläkruunu symboloi enkelin sädekehää. 
Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Se ei ole evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuoden juhla, mutta päivän viettäminen on muodostunut perinteeksi. Juhla periytyy monien muiden vuotuisjuhlien tapaan katolisesta pyhimyskalenterista. 

Pyhä Lucia  – Valotar – (Sancta Lucia, 283–304) on sokeiden ja näkövammaisten pyhimys, joka koki marttyyrikuoleman keisari Diocletianuksen hallituskauden lopulla noin vuonna 304. Mitään muuta Luciasta ei varmuudella tiedetä. 

Päivää on vietetty ennen kaikkea ruotsinkielisessä kulttuurissa, mutta nykyisin yhä useammin myös suomenkielisten keskuudessa, erityisesti kouluissa ja päiväkodeissa. 

Tietolähteet ja -lainaukset: Tunturisusi ja Wikipedia

"Taivaalla tähtivyö 

kirkkaana loistaa,

viestiä jouluyön
 
tuikkeensa toistaa.

Taivainen kirkkaus,
 
riemuisa julistus.
 
Kynttilät syttyy,

kynttilät syttyy.

 

Metsiin jo Pohjolan
 
vaipan luo hanki, 
ja maa on valkean
 
verhonsa vanki.
 
Taivaisen hohteen tuo,
 
Lucia valon suo,
 
Pyhä Lucia,
 
Pyhä Lucia.

 

Kiteet luo helmivyön
 
valkoiseen kaapuun.
 
Kätköstä talviyön
 
luoksemme saapuu 
Lucia seppelpää.
Juhlista hetki tää, 
saavuthan luoksemme,
 
Pyhä Lucia."

Jäämaailmassa Onnentiellä

Vuokko-ystäväni oli sitä mieltä, että minun pitää nähdä Suomen suurimman kyläkaupan Jäämaailma. En ole kovin ahkera shoppailija, mutta lähdimme kuitenkin lauantaiaamuna Tuurin-retkelle, koska kiinnostus oli herätetty. 

Kiertelimme kaupassa huvin vuoksi, ja tarttuihan meidän ostoskärryymme yhtä sun toista hyödyllistä ja jouluistakin. Ostoskierroksen loppupuolella suuntasimme kohti Jäämaailmaa. Kaunista!
Kuinka taitavasti upea kokonaisuus onkaan suunniteltu ja toteutettu! Kaikkialla on ihastuttavia oivalluksia ja suloisia yksityiskohtia. Jäämaailmaa hallitsee upea valtiatar, seuranaan lempeä yksisarvinen.

Jäämaailman valkoisen ja hopean sävyisen kauneuden toteuttamisessa ei ole säästelty mielikuvitusta, vaivaa eikä varmasti rahaakaan. Mutta on tähän tarvittu muutakin. On pitänyt sukeltaa satujen maailmaan, ammentaa sieltä tarinoita ja kuvastoa, joka saa meidät aikuisetkin pysähtymään ja haltioitumaan.

Monien muiden tavoin viihdyimme Jäämaailmassa pitkän aikaa tutkien ja ihmetellen. Vuokko istahti jättimäiseen joulukuusenpalloon, jonka romanttinen puistonpenkki osoittautui keinutuoliksi.

Mittailin Tuhkimon lasikenkää – tai kristalliahan se taitaa olla. Kyllä Tuhkimon on täytynyt olla siro - oma kengännumeroni on vain 35, mutta tämä kenkä näyttää vielä pari numeroa pienemmältä.

”Nalle ja minä.” Tuon niminen kirja oli ykkössuosikkini, kun olin pari-kolmevuotias. Vuokko lepuuttaa jalkojaan, ja täydessä ostoskärryssämme istuu nalle. Nalle on matkalla seinäjokisen Hair & Beauty Spa -yrityksen pehmolelukeräykseen ja sitä kautta Seinäjoen keskussairaalan lastenosastolle ilahduttamaan jotakuta pientä potilasta.

Aika pysähtyy Jäämaailmassa. Kun kesken kauppareissun saa katsella jotain näin kaunista, sielukin seestyy. Tulee ajatelleeksi sitäkin, että kunpa me täällä pohjoisessa maassa saisimme pitää lumiset talvemme. Niin että vielä syntymättömätkin jälkeläisemme tietäisivät, että jäämaailma on myös totta, satumaisen kaunista totta.

Jos käyt Tuurissa ja innostut ottamaan kuvia, voit jakaa kuvasi tägeillä #kyläkauppa ja #jäämaailma. Kyläkauppa arpoo 4.1.2016 kaikkien noilla tägeillä jakaneiden kesken yön Hotelli OnnenTähdessä, kahden hengen huoneessa. Lisäohjeita löydät täältä: 

http://www.tuuri.fi/tapahtumat/jaamaailma

Veljekset Keskinen Oy

OnnenTie 7, 63610 Tuuri