Polttavan auringon jälkeen

Muistan aina sen kesäkuun päivän vuosia sitten. Aurinko paisto täydeltä terältä. Olin pukenut ylleni kevyen avokaulaisen kesämekon. En arvannut, että joutuisin viettämään työni vuoksi runsaan puolituntisen auringonpaahteessa päivänä, jolloin UV-säteily oli ”erityisen voimakasta”. Olen taipuvainen  ruskettumaan, en palamaan. Sinä päivänä auringonpaiste takertui heti polttavasti ihoon, ja se paloi. 

Tässä on hieman siteerausta terve.fi-sivulta:

”Kun säteilyä tulee liikaa, iho palaa. Se on näkyvä osoitus siitä, että UV-säteilyn aiheuttamat soluvauriot ovat ylittäneet ihon sietorajan. Liiallinen UV-säteily vanhentaa ihoa ennenaikaisesti. Iho muuttuu kuivaksi ja karheaksi, paksuuntuu, veltostuu ja rypistyy.”

Älä edes uskottele itsellesi, etteikö näin voisi käydä. Harmittelin monet vuodet menetettyä dekoltee-aluetta. Sanomattakin on selvää, että kokeilin kaikki keinot auringon korventamaan ihoon, mutta vauriot pysyivät. 

Päivittelin viime keväänä asiaa ystävälleni Merjalle, joka on kärsinyt samanlaisesta ongelmasta. Hän kertoi löytäneensä yllättävän avun luonnonkosmetiikasta: syvät auringon aiheuttamat ihovauriot olivat hävinneet. Merja on perustanut tohtori, dosentti (Turun yliopisto) Kristiina Ylihongon kanssa Adesso Nutraceuticals -nimisen yrityksen ja tuo maahan juuri tuota kyseistä luonnonkosmetiikkaa. Hän tarjosi minulle kokeiltavaksi sarjan tuotteita. Tuskin uskoin todeksi kun huomasin, että omakin ihoni alkoi siliytyä silmin nähden. 

Jos olet jo kokeillut aurinkovaurioihin mielestäsi kaikkea (kuten minäkin), suosittelen kokeilemaan vielä tätä. 

Olen käyttänyt Naturativ-nimisen tuotesarjan seerumia ecoAMPOULE 2 ja sen kanssa aamuisin päivävoidetta 40 + ja iltaisin yövoidetta 40 +.  Tätä voi terästää vielä tehococktailiksi nauttimalla VitaMix A-lipoid 600 -antioksidanttivalmisteita.  En voi olla suosittelematta. 

Lisäksi sain Merjalta kokeiltavaksi vauvojen kylpy- ja hoitoöljyä, joka sopii herkälle ja atooppiselle iholleni todella hyvin. Sen nimi on BATH AND BODY OIL FOR INFANTS AND BABIES. Öljy sisältää auringonkukka-, seesami-. soija-, greippi- ja puuvillansiemenöljyä ja E-vitamiiniantioksidanttia. Herkälle iholleni olen tarjoillut tähän asti kookosöljyä (markettien ruokaosastoilta), mutta tämän vauvaöljyn jälkeen ihoni on vielä rauhallisempi ja pehmoisempi. 

Naturativ-tuotteita saa ainoastaan apteekeista. Lisätietoja löydät osoitteesta www.adesso.fi. 

Merja on maailman mukavin ihminen, ja hänelle voi varmasti myös soittaa, jos haluat tiedustella tarkemmin tuotteista ja niiden saatavuudesta.

Tätä tekstiä ei ole tehty yhteistyössä kaupallisessa mielessä.

Ylistarossa entisaikojen somessa

Voiko Ylistarossa eksyä?
Johannyttoki.

Etsimme taannoin ystäväni Vuokon kanssa Kriikun Wanhaa Vesimyllyä osoitteesta Kaukolanraitti 71. Navigaattori ja puhelimen kartta osoittivat vähän sinne päin, jonnekin kuivalle maalle. Sen verran meissä on vanhaa tietäjää, että osasimme etsiä myllyä veden ääreltä. Ja sen verran sitkeää sissiä, että mylly ankaran eestaasajelun jälkeen löytyi ja sen uumenista aivan mainio kesäkahvila.

Meidän käyntimme osui kovin viileään päivään, mutta mukava kahvilan emäntä lämmitti mieltä ja – harvinaisen edullinen –  kuuma kahvi & voileipä lämmittivät kroppaa. Voin silti kuvitella, miten vilvoittavaa on kuumina kesäpäivinä nauttia hirsirakenteisen myllyn kahvilassa kotitekoisia herkkuja.

Myllyn omilta nettisivuilta löytyy lisää kuvia sisältä ja ulkoa.

Nettisivuilta löytyy tieto, että yli satavuotias mylly on edelleen Kriikun perustajasuvun omistuksessa. Mylly järjestää jauhatusnäytöksiä tilauksesta, ja ilmeisesti silloin tällöin yleisönäytöksiäkin. Jonakin päivänä tahtoisin päästä itsekin näkemään, miten viljaa jauhetaan vanhoilla menetelmillä.

Kylämyllyt ovat entisaikojen sosiaalinen media; siellä ihmiset tapasivat toisiaan ja vaihtoivat pitäjän uutiset ja kuulumiset. Nyt kun kokous- ja juhlapaikkana toimiva Kriikun mylly elvyttää muutenkin vanhoja perinteitä, muistakaa varata mennessänne riittävän mehevää jutunjuurta.

Mylly sijaitsee Ylistaron keskustassa suojellun, vapaana virtaavan Kyrönjoen Kirkonkosken rannalla. Jos haluatte löytää suoraan kohteeseen, myllyn nettisivuilta löytyvä kartta opastaa perille.

Kannattaa ajella muutenkin Ylistarossa molemmin puolin jokea; siellä Kyrönjoen rannat ja kosket pääsevät oikeuksiinsa luontevana osana asuttua maisemaa.


Kriikun Wanha Vesimylly
Kaukolanraitti 71 / Kirkonkoski
61400 Ylistaro
www.kriikunmylly.com

Pappilan puutarhassa

Pietarsaaren kauniissa kaupungissa on suloinen keidas, rovasti Aspegrenin 1700-luvulla perustama hyötypuutarha. Sen raamatullisessa rauhassa kasvavat monet ikivanhat yrtit ja kukat. Puutarhassa on hauska tuoksutella kukkia ja yrttejä ja lukea kylttejä, joissa kerrotaan kasvien käyttötarkoituksesta Raamatun ajoilta asti. 

Viikunanlehdille on ollut käyttöä ammoisista ajoista alkaen.

Aspegrenin puutarha on entisöity alkuperäisen mallin mukaisesti useiden rahastojen ja
julkisen rahoituksen avulla.

Rypäleistä viiniä, lehdistä kääryleitä.

Mikäpä oli nauttiessa myöhäiskesän leppeästä säästä ja seurata eräitä, jotka ahkeroivat piittaamatta mitään sunnuntaista ja lepopäivästä.

Vuokko löysi puutarhasta kutsuvan penkin.

Sunnuntaisella retkellämme emme päässeet sisälle Aspegrenin säätiön kunnostamaan pappilaan emmekä siellä sijaitsevaan kahvilaan. 

Puutteen korvasi onneksi pappilan pihan edustalta alkava laaja ja monimuotoinen siirtolapuutarha. Keskustelimme siellä hyvän tovin omaa palstaansa kunnostavan rouvan kanssa. Lähtiäisiksi saimme evääksi kirpakan punaiset retiisit.




















Tähän rakennusperintökohteeseen on tultava uudelleen ensi kesänä ja arkipäivänä! 

Pappila on kunnostettu juhla-, kokous- ja koulutuspaikaksi runsas vuosi sitten. Aspegrenin säätiö sai hiljattain tunnustuksen ja rahalahjoituksen kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennusperinnön vaalimisesta sekä Otto A. Malmin lahjoitusrahastolta että Ebba Brahe samfundetilta. Kaksikerroksisen pappilan kunnostus on maksanut 1,7 miljoonaa euroa.

Pappilan kahvila on ennen kaikkea kesäkahvila, mutta sieltä voi varata tarjoilut ryhmille myös muina vuodenaikoina. 

ROSENLUND
Rosenlundin pappila
Aspegrenin Puutarha
Pietarsaarenseudun kotiseutumuseo
Puutarhakatu 6A-C

68600 PIETARSAARI
http://www.rosenlund.fi

Fäbodan arktinen helmi

Aina silloin tällöin jokin tapahtuma tekee näkyväksi tämän arktisen eksotiikan, joka on meidän jokapäiväistä elämäämme. Yöttömien öiden ja valottomien päivien vaihtelu on meille luonnollista vuodenkiertoa. Olemme oppineet myötäilemään vuodenaikojen vaihtelua. Pärjäämme kesähelteillä – kukapa ei – ja pärjäämme jopa 40 asteen pakkasessa. Jäämeri on osa maamme historiaa, ja lähellä edelleen. 

Museolle johtaa metsäinen kävelytie.

Huolimatta tottumuksesta pohjoiseen elämänmuotoomme arktinen museo Nanoq vavahduttaa. Niin lähellä meitä on Arktis ja sen luonnonkansojen upea kulttuuri. Meiltäkin on sinne lähdetty monet kerrat tutkimaan, seikkailemaan ja metsästämään. 

Yksi suomalaisista tutkimusmatkailijoista on Pietarsaaren Fäbodassa lapsuutensa viettänyt Pentti Kronqvist, joka on tehnyt arktisille alueille useita retkiä vuodesta 1971 alkaen. Nyt hänen lapsuutensa kotipaikalla sijaitsee Nanoq-museo. Vuonna 1938 syntynyt Kornqvist on museon perustaja ja johtaja.

Minulle suositeltiin Teeretken kohteeksi Fäbodan Nanoq-museota, ja suuntasin sinne ystäväni Vuokon kanssa. Parkkipaikalta museolle johtaa pohjoisen mäntymetsän reunustama helppokulkuinen kävelytie.




Museolle on vuosien aikana annettu useita sekä kotimaisia että kansainvälisiä kunnianosoituksia erikoisnäyttelyistä ja mittavista kokoelmista.

Museolla on käsittämättömän laaja kokoelma arktista pyyntihistoriaa välineineen, asumiseen ja kulttuuriin liittyvää materiaalia, aitoja vaatteita, täytettyjä eläimiä,  jääkarhun nahkoja… 





Museon pääopas ja arktisen Nanuk r.f -yhdistyksen sihteeri Gunilla Kleis esitteli meille ystävällisesti museota ja sen historiaa. 

Museo on kunnianosoitus monille tunnetuille tutkimusmatkailijoille, ja sen ovat mahdollistaneet Pentti Kronqvistin näkemys ja uurastus, lahjoittajien tuki ja talkootyö.




- Yhdistyksemme talkooryhmä on erinomainen! Siihen kuuluu Kronqvistin ja arktisen maankolkan ystäviä. Tämän museon on rakentanut eläköityvä sukupolvi, jolla on taitoa rakentaa ja tahtoa tehdä Kronqvistin näkemyksestä totta. Tämä museo on esimerkki siitä, että jos ihmisellä on unelma, hän voi myös toteuttaa sen, Gunilla Kleis hehkuttaa.


Kaiken muun näkemisen arvoisen lisäksi Kanadan eskimoiden upeat vuolukiviveistokset kiehtovat mieltä. Modernia taidetta muistuttavat taide-esineet kertovat pyyntikulttuurista, arktisista eläimistä, taruolennoista ja syvästä kosketuksesta luontoon. 

Alueella on useita rakennuksia museon päärakennuksesta turve- ja pyyntimajaan. Käy paikalla ja totea itse, miten rakennukset sulautuvat ympäröivään kallioiseen maastoon.

Avannaata Ulloriaa on kopio maailman pohjoisimmasta kirkosta Umannaaqin kylästä Pohjois-Grönlannista. Kirkko rakennettiin vuonna 1909 Umannaaqiin, jonne kristinusko rantautui osapuilleen viimeisenä paikkakuntana Grönlannissa.

Kirkon alttaritaulu 

Siunauskappeli ja yksinkertainen laveri, jolla vainaja odottaa ruumiinsiunausta.
Museossa on nähtävillä, millä tavoin vainajat haudataan ikiroutaiseen maahan.

Fäbodassa lähellä Nanoq-museota on myös suosittu merenrantapaikka. Kesäisestä sunnuntaista jäivät mieleen veden silottamat kalliot, tasokas rantaravintola, rannan valkoinen hiekka ja nautinnollinen uiskentelu auringon lämmittämässä merivedessä. 

Nanoq-museo
Pörkenäsintie 60, Pietarsaari
Avoinna kesäisin lähes joka päivä, muina aikoina tilauksesta
Puh. +385(0)6 729 3679 / +358 (0)50 5830 222
Sähköposti: info (at) nanoq.fi
Museonjohtaja Pentti Kronqvist: pentti.kronqvist (at) nanoq.fi

www.nanoq.fi

Wikipediasta lainattua: 

Arktinen alue eli Arktis tarkoittaa maapallon pohjoisnapaa ympäröiviä alueita. Tavallisesti arktiseen alueeseen katsotaan kuuluvan Pohjoinen jäämeri ja osia Kanadasta, Grönlannista, Venäjästä, Yhdysvalloista ja Pohjoismaista. Arktinen alue on monenkirjava kokonaisuus aavasta lumilakeudesta vihreään tundraan, jäiseen mereen ja korkeisiin vuorenhuippuihin. Alueen alkuperäisväestö on sopeutunut kylmään ilmaan, ikiroutaan ja valon vaihteluun.

Alueella asuvia kansoja ovat aleutit, aluutiiqit, athabaskat, keskijupikit, eyakit, inupiatit, Siperian jupikit, inuitit, denet, metisit, gwitchinit, tlinglitit, saamelaiset, enetsit, nenetsit, hantit, nganasaanit, dolganit, evenit, evenkit, chukchit, jukaganit, nanait, nivkhit, selkupit, ulchit, itelmeenit, udeget, chuvanit, korjakit, ketit, mansit, orochit, tofalarit, negidalit ja orokit

Paremmalla kädellä

Tänä aamuna kaverini Mikko kirjoitti Facebookissa:

”Smaragdihääpäivää viettävä pariskunta pysäytti mut aamulla purjevenesatamassa. Halusivat ottaa selfien, mutta kun 'toinen käsi on huono, ja sillä paremmalla haluaisi pitää kiinni toisesta. Niin me on aina tehty.'

Niinhän se pitääkin tehdä. Pitää sillä paremmalla kädellä toisesta kiinni.”

Mikon kertomus nosti mieleeni ystäväni Eilan maalaaman taulun. Siinä kaksi hahmoa kulkee puoliksi leijuen katsojasta poispäin ja häipyy kohti yläreunaa. Juuri nyt taulu on esillä Eilan taidenäyttelyssä Seinäjoella.

Eila itse viettää eläkepäiviä iäkkään Antti-puolisonsa omaishoitajana. Joskus ne päivät varmasti ottavat kummaltakin enemmän kuin antavat. Ja silti sillä paremmalla kädellä pidetään toisesta kiinni.

Olen ymmärtänyt, että maalaaminen on Eilan mansikkapaikka. Se vapauttaa ajasta ja arjesta, sen polku vie tutkimattomiin maastoihin, sen hedelmät ovat täyteläisiä ja mehukkaita.

Eilan näyttely herättää ajattelemaan ja kuvittelemaan, kysymään ja ihmettelemään. Eilan tauluissa enkelit onkivat kenkiä Pariisin yllä, kesäpäivä on rönsyilevä ja heleä, naisen silmissä on odotus ja arvoitus.

Pop up! Eila Saartolan taidenäyttely
Seinäjoella osoitteessa
Kalevankatu 5
elokuun ajan ma-pe klo 16 – 19,
la-su klo 12 – 15
Taiteilija on itse paikalla joka päivä.

Torstaina 20.8. klo 18
keskustelen Eilan kanssa
avoimessa yleisötilaisuudessa elämästä, ikääntymisestä ja taiteesta logoterapeuttisesta näkökulmasta.

Ajattelin kysyä ainakin näitä:
Eläkkeellä työstä, mutta ei elämästä – mikä tuo päiviin merkitystä?
Mikä on taiteen tarkoitus taiteilijan elämässä?
Mitä taide voi antaa katsojan elämään?

Kasvihuoneilmiö

Kun syö erikoisherkkuja lime- ja mandariinipuun ja suurten pelargonien katveessa Närpiössä Etelä-Pohjanmaalla, voi todeta olevansa eksoottisen äärellä. 

Tällaisen kokemuksen jaoimme ystäväni Leenan kanssa. Närpiön tomaattipitäjässä noutopöytään oli tietysti katettu erinomaisia tomaattisalaatteja. Olen itsekin käyttänyt mansikoita salaateissa ja ruoanlaitossa, mutta mansikka-valkosipulisalaattia maistelin ensimmäistä kertaa. Kasvihuoneen köynnöskukat olivat paitsi kauniita katsella, myös hyvän makuisia kukkapitoisessa salaatissa. Taisi siinä tulla syödyksi muutama tuoksupelargonin terttukin, ja muutamia muita kukkalajeja.

Käsittääkseni söin näitäkin kukkia.

Mandariineja emme syöneet, ainakaan puusta, nautimme vain  pöydän ääressä niiden varjosta.

Lind´s Kök -niminen ravintola on todellinen kasvihuoneilmiö, sillä ravintola toimii aidossa kasvihuoneessa. Ruoka on herkullista ja sopivasti erikoista. Tunnelma syntyy yli sadan yrttikasvin lisäksi viiniköynnöksistä, greippi- ja muista sitruspuista, tomaatti- kurkku- ja paprikapenkeistä. Kaikkea ryydittävät hienot kukkaset, jotka kiipeilevät seinillä tai ryöppyävät katonrajasta upeina putouksina. Huomiota herättävän kaunis lattia on – kuinkas muuten – tehty närpiöläisestä graniitista.

Leenaa viehätti mandariinipuu, jonka juurelle oli kaettu jälkiruokapöytä. Tarjolla oli kahvia ja ihanaa kurkkupannacottaa.

Kasvihuoneravintolan suosio yllätti.  Ravintolaan virtasi koko ajan väkeä, jopa useammalla pikkubussilla. 

Jos paikka olisi jonkin kantatien varrella, ihme ei olisi niinkään suuri. Mutta Lind´s Kök sijaitsee Närpiön Bäcklidenissä pienen sivutien varrella. Lähin iso tie on  valtatie kahdeksan. Voi päätellä, että maine on kiirinyt laajalle. Tässäpä sitä levitän itsekin: kannatti lähteä varta vasten Seinäjoelta Närpiöön syömään.

Lind´s Kök sopii loistavasti vaikka synttärijuhliin, pikkujoulun viettäjille ja muille herkkusuille, jotka arvostavat kaunista ympäristöä.

Paikalla oli sen verran väkeä, että napsin vain sieltä täältä kännykkäkuvia. Kannattaa vilkaista Lind´s Kökin sivuja, sieltä saa käsityksen ruokalajeista ja kasvien kauneudesta.

Sivuilla on myös Ala Carte- ja menuvaihtoehtoja hintoineen.
Kesälounas buffetpöydästä ilman ajanvarausta 9.8. asti joka päivä klo 11–15
Syksyllä ja talvella paikka on auki ryhmille tilauksesta.


Lind´s Kök, Bäcklidvägen 476, Närpiö
Kotisivu: http://www.lindskok.fi

Jaa-a, minne sitä seuraavaksi lähtisi ruokaretkelle?

Yllätysvieraana Hyvölässä

Halusimme Annikan kanssa nähdä Hyvölän Talon. Navigoimme Ähtärin teillä kohti maatilamatkailukohdetta. Äkkiä ilmestyi näkyviin sellainen kansallisromanttinen näky: viljelysmaiden ja luonnon ympäröimä pihapiiri, heleänkeltainen päärakennus, iso kivinavetta ja punamultaiset aittarakennukset. Taustalla kimmelteli järvi. Kumpupilvet taivaalla täydensivät Suomi-filmi-vaikutelmaa.

Niin, todettakoon tässä vaiheessa, että tämä ei ole maksettu mainos.

Tila on ollut Hyvölän suvun hallussa vuodesta 1610.

Noin 100-vuotias päärakennus tarjoaa viihtyisät majoitustilat ja pitopaikan.

Päärakennuksen avoin ovi kutsui astumaan sisään. Talossa vietettiin selvästi touhukasta arkipäivää. Kesävieraat oli saateltu matkaan, ja keittiöstä kantautui astioiden kilinää.

Tuvassa on kesäpäivän tunnelmaa.

Talon emäntä Katriina Hyvölä keskeytti puuhansa ja kutsui meidät yllätysvieraat peremmälle. 

Hän kertoi, että koko maatalon päärakennus on matkailukäytössä. Suuressa tuvassa nautitaan aamiaiset, ja vieraat voivat yöpyä päärakennuksessa ja kesäaitoissa. Majoitustilat riittävät kuulemma 41 yöpyjälle. 

Talo on vuokrattavissa juhla- ja kokokuskäyttöön. Ryhmille tarjotaan kahvi-, ateria- ja kalastuspaveluja.

Kiertelimme tilavissa huoneissa. Pelakuut kukkivat kotoisasti pöydällä ja ikkunalaudoilla. 





Emäntä suositteli tututumista pihapiiriin ja neuvoi meille kävelyreitin rantaan.

Tässä sitä voisi nauttia aamukahvit
hyvin nukutun yön jälkeen.

Leppeä kesätuuli liehuttaa kuivuvaan pyykkiin ihanan tuoksun.

Lämmin kesäpäivä tuo raukean olon.

Matkalla rantamökille seurustelimme hetkisen talon ystävällisen lehmän kanssa. Rantamökki ja savusauna ovat todella kauniilla niemekkeellä, ja mökki vaikutti viihtyisältä ja tilavalta. Hyvölällä on kaksi muutakin rantahuvilaa, joilla me emme käyneet. Niillä on viiden tähden MALO-luokitus, ja ne sijaitsevat lähempänä Ähtärin keskustaa.

On hienoa, että perinteikäs maatila onnistuu jatkojalostamaan alkuperäisestä maatalouden harjoittamisesta tämänkaltaisen elinkeinon. 

Voin vain kuvitella, millaista sopeutumista maaseutuelinkeinojen rakennemuutokset ihmisiltä vaativat. Osa heistä tekee tämänkaltaisia ratkaisuja: lähdetään aktiiviseen muutokseen ja opettelemaan uudenlaista ammattitaitoa. Otetaan isoja riskejä, kehitetään, rakennetaan, tuotteistetaan ja markkinoidaan, tehdään paljon, paljon työtä. Arvostan!

Minunlaiselleni pikkukaupungissa kasvaneelle Hyvölän Talon kaltaiset paikat avaavat ikkunan aitoon maatalon elämään, ja maaseudulla eläneille ne tuovat muistoja menneistä päivistä. Tämä monipuolinen paikka sopii myös lapsiperheiden lomakohteeksi. 

Hyvölän Talo, Kaijantie 133, Ähtäri
www.hyvolantalo.com

Kesäisin aamiaismajoitusta, muina aikoina ryhmille tilauksesta.